Katsaus runovuoteen 2009

Se oli tulen vuosi. Se oli tuhon vuosi. Se oli vuosi, jolloin otimme omamme takaisin. Se oli jälleensyntymisen vuosi. Se oli surun vuosi. Tuskan vuosi. Ja riemun vuosi. Se oli uutta aikaa. Silloin historia loppui. Se oli vuosi, jolloin kaikki muuttui.

Herkkuja luvassa poEsian kevään 2010 ohjelmassa.

Laadittakoon runoudelle brändistrategioita, jokaiselle oma.

Kollaasi hengellisen valaistumisen välineenä.

"Taiteessa varkaus hyödyttää kaikkia osapuolia."

Jää hyvästi, neiti amerikanpiirakka.

Mitä tapahtuu, jos tragedian tapahtumien järjestys käännetään.

punaisellinen

Aforismi, jaarittelun jalo taito.

Tuhat maailmaa yhdestä valonsäteestä.

Tämä runo on ihan yksin ja kaipaa lohdutusta.

Varoitus

Tämä viesti on luottamuksellinen ja tarkoitettu ainoastaan vastaanottajaksi osoitetun henkilön tietoon ja käyttöön. Mikäli tämä viesti ei ole tarkoitettu teidän tietoonne tai olette muuten virheestä johtuen vastaanottanut tämän viestin, olkaa ystävällinen ja ottakaa välittömästi yhteyttä viestin lähettäjään ja poistakaa viesti välittömästi järjestelmästänne. Viestin sisällön edelleen lähettäminen, muunlainen jakelu tai kopioiminen ilman lähettäjän etukäteistä ja nimenomaista suostumusta on kielletty (Sähköisen viestinnän tietosuojalaki 16.6.2004/516 2 luku ja Suomen rikoslaki 38 luku).

Joukko uusia matemaattisia symboleja.

Lori Emersonin Twitter-mikroblogista

Tärkeää on vain kauneus.

oma äänettömyys

Vapaa mitta ilman mitallisuuden perinnettä on kuin – hei mitä välii, eiks me voitais kaikki vaan kirjoittaa suosiolla proosaa?

kokeellisuus     Pyrkimys herättää henkiin modernismin tuhoama perinne, historia, runous.

Peileistä luotettavin, kyynelhelmi tulessa.

Vapauta sisäiset annahalmkronasi.

tuonen
unet on
tuen on
nen tuo

ompeluvarjo, sadekone

Theremin suomalaisessa runoudessa. Esimerkkejä ja teoriaa.

kuin punainen punaisella

dynamonostalgia

Jokaisella runoudella oma tunneilmaisun skaalansa.
Haluan Beth Gibbonsin.

Ilman satunnaisuutta runot olisivat täysin mielivaltaisia.

Huonon runouden tuottaminen kielletty oikeudellisista syistä.

Lyyrinen minä vaihtui poeettiseen egoon.

Jos ymmärtäisin vapaata mittaa, ymmärtäisin ehkä runoutta.

Sisäisyyden illuusiosta ulkoiseen pakotteeseen, joka mahdollistaa tehokkaamman sisäisyyden illuusion, jne.

Silakkaa tarjolla

Päivi Hintsasen ja kumppanien pyörittämä nettitaidegalleria Henkevä Silakka on uudistunut, kannattaa käydä tutustumassa. Ja Jyväskylän suunnalla olevat voivat juhlistaa uudelleenavautumista tänään myös fyysisen läsnäolon merkeissä Vakiopaineessa, Demoskene-klubilla.

Harry Harlow -pehmolelu

Implikaatioita

Jos

visuaalinen runous + hintalappu = kuvataide

niin onko

kuvataide – hintalappu = visuaalinen runous

tai

kuvataide – visuaalinen runous = hintalappu

Haihatuskaatis, taidemateriaalin virtuaalinen kierrätyskeskus.

Jossain toisaalla, tähtisumussa.

1. Johdanto

Ajattelijoiden niin erilaisia kuin Pak Wong, 1 kyberneettisen asiantuntija, Eduardo KAC, 2 multimedia taiteilija, ja Paul Davies, 3 tähtitieteellinen asiantuntija, ovat alkaneet pohtia, että jo nyt tutkijat voivat tallentaa tietoja koodaus tekstimuotoista tietoa osaksi geneettistä nukleotidien, mikä luo "viestejä" tehty DNA - viestejä, että voimme sitten implantti, kuten geenien sisällä soluja, jos viestit jatkuvat, vahingoittumaton ja muuttumattomina läpi lukemattomia hoitojaksoa mitoosia, että samalla säilytetään myöhempää hyödyntämistä ja dekoodaus.

Ne tulee ja vie mut pois ha-haa!

kauniin käyntis myös ne tuntee lyhdyn siellä mi jälleen loistaa yös jos en mä enää tavallain sen lyhdyn alla seisoai :-) häipyy maa ja taivaskin huulillasi säihkyy nimi rak :-) liian pian sai vois tulla kallis retki siks nyt :-) n alla haastellaan kuin ennen liisa pien huomas kaikki heti meitä katsoessaan et lempi yhteen veti k :-) äipyy maa ja taivaskin :-) n pian sai vois tulla kallis retki siks nyt jo lähden ain sulle nyt kuiskaan näkemiin vaik tahtoisin mä kau :-) leen loistaa yös jos en mä enää tavallain sen lyhdyn alla seisoain sun kanssas

Gordon Freeman meets Alan Turing

Puoli-Elämä 2

Rakas päiväkirja

On 19. lokakuuta. Olen Liz Parker, ja nämä ovat minun ajatuksiani. Voiko elämä palata enää normaaliksi? Kun seuraa sydäntään, se voi olla vaikeaakin. Joskus sydän vie paikkoihin, minne ei pitäisi mennä. Ne ovat yhtä pelottavia kuin jännittäviäkin ja yhtä vaarallisia kuin houkutteleviakin. Ja joskus sydän vie paikkoihin, joilla ei voi olla onnellista loppua. Eikä se ole edes pahinta. Pahinta on, että kun seuraa sydäntään, jättää taakseen kaiken normaalin ja syöksyy tuntemattomaan. Ja kun tekee sen, ei voi palata takaisin.

Puhekuplia

Juuri uunista tullut esikoisrunoilija Kristian Blomberg jakaa nimikirjoituksia Ville Luoma-ahon kanssa Turun kirjamessuilla, Kirjan talon osastolla A40, tänään klo 12.30–13.30 ja huomenna klo 15.15–16. Ne, jotka eivät pääse paikan päälle hypistelemään juhlakalua, voivat nautiskella toiseksi parhaasta asiasta, eli monsieur Blombergin Puhekuplien pdf-versiosta.

» Nihilin muu ohjelma messuilla

Aina kirkkaana palat

Miialle, naisen ikään tulleelle

Kanna kirkkaat sanat taivaasta maahan
hitaasti
ihan hiljaa
ja avaa lanka, vapaa
virtaa vastaan, virtaa takaisin
banaanin siivin, pitkin sanan pintaa
kammarissa
lattialla
taivaanrannassa
samassa rinnassa
hajallaan tai kiinni, irti
ja alkaa kasvaa patsaita, kirmaavia
illasta ilmaan.

runoudesta

vapautan itseni

oman elämänsä agentti

värinä
varına

bimbo n dumbo

aistiharja

Counter Poetry Unit

sementtinen muisti

mie toinen
mietoinen

tietoinen
tie toinen

Apparently, "uncopyrightable" is one of the longest words not to repeat a single letter.

Christian Bökin Twitter-mikroblogista

lobotomia

aivoton
aivot on

kimppakivaa

aksoaksospinodendriittinen synapsi

Kun politiikka ei kiinnosta

Eilisen politiikka-aiheisen Poetiikkakonferenssin loppuyhteenvedossaan seremoniamestari Teemu Manninen mainitsi kirjallisuuspolitiikan (kuka päättää, mitä julkaistaan; kenen hallussa tuotanto- ja muut välineet ovat, jne.) yhdeksi teemaksi, jota ei käsitelty konferenssissa lainkaan mutta josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla puheenvuoroja. Teemun mielipiteeseen on helppo yhtyä, mutta puheitakin kiinnostavampaa olisi nähdä konkreettista toimintaa.

Siinä missä esimerkiksi Leevi Lehto kustantajana/runoilijana/ideologina ja Karri Kokko runoilijana ovat jo pitkään ansiokkaasti haastaneet runomaailman luutuneita rakenteita ja toimintamalleja, nuorempi runoilijasukupolvi jatkaa yhä sinnikkäästi uinumistaan, ikään kuin maailma ei olisi muuttunut lainkaan viimeisten 10 tai 20 vuoden aikana – tämä instituutiouskoisten konservatiivien sukupolvi, jolle internetkin on lähinnä seksikäs puheenaihe muttei juuri muuta.

Mistä tuo valtava ristiriita nuoren polven julkisen omakuvan ja käytännön toiminnan välillä sitten johtuu?

Oma arvaukseni on, että useimpia runoilijoita kiinnostaa, täysin luonnollisesti, enemmän oman runoilijuuden pönkittäminen ja lyhyen tähtäimen eduntavoittelu kuin vallitsevien rakenteiden muuttaminen tai muu vaikeasti hahmottuva toiminta, jonka tuloksellisuudesta ei ole mitään takeita. On turvallisempaa puhua muutoksesta kuin oikeasti tavoitella sitä.

On varmasti totta, kuten Jarkko Tontti esitti konferenssissa, että taiteen avantgarden ja politiikan avantgarden välillä ei ole välttämätöntä yhteyttä (poliittisuus tuskin tulee ensimmäisenä tai toisenakaan mieleen kotimaisen kokeellisen nykyrunouden yhteydessä), mutta yhtä lailla tuntuisi myös siltä, että vallitsevia, ylhäältä annettuja pelisääntöjä nöyrästi noudattamalla tuskin ainakaan pääsee mihinkään merkittävään yhteiskuntakriittisyyteen.

Jos runoilija ei kyseenalaista pienen ja melko konkreettisen järjestelmän sääntöjä, joita noudattaa päivittäin ja joihin voisi oikeasti vaikuttaa, miten hän voisi kyseenalaistaa ja kritisoida isompia ja abstraktimpia järjestelmiä ("uusliberalismi haisee pahalle", "systeemi on mätä, oih voih"?)? Tai: voiko esimerkiksi kapitalismia vastustaa uskottavasti, jos ei ole halukas osallistumaan tuotantovälineiden haltuunottoon edes siellä, missä ne olisivat helposti otettavissa?

Varjot astronauteista ja Ruumiita

poEsian syksy polkaistiin vauhtiin viime perjantaina Glorian yössä kahden kirjan julkistamisen myötä; Tytti Heikkisen Varjot astronauteista ja Ville Luoma-ahon Ruumiita ovat nyt ladattavissa pdf:nä poEsian sivuilta.

Uusi runofestivaali!

Vaihtoehdoksi Helsingin megalomaaniselle Runokuulle perustan täten Espoon Runominuutin, joka tämän vuoden osalta tosin meni jo. Seuraava ehkä joskus taas.

filé

Voiko vaikutteitaan (tai kirjaesittelyäkään) paljon tätä paremmin enää valita: "Kiitetyn ja omaperäisen runoilijan kolmas kokoelma - runoutta Stéphane Mallarmén, Kaarlo Sarkian ja Matin ja Tepon perinteessä."

Kyseessä siis Jusu Annalan pannutuore kokoelma filé.

Pohjalaista konseptualismia

Maakunta
5 juttuotsikko 13.8. aika + asiasana
SJK -

Julkaistu: 12.08.2009 00:01
(Päivitetty: 13.08.2009 12:21)

@IL leipateksti 1. kappale:eka leipäteksti.

2. kappale.

Kerro kaverille Tulosta
Lähetä linkki: Delicious Digg Facebook

Kuvitteellinen saari

Islantilaista nykyrunoutta ja -kirjallisuutta englanniksi esittelevä Fictitious Island - a guide to alternative literature on avattu.

Nykyrunouden nykytilasta

Reijo Valta kirjoittaa Pois työpöydältä -blogissaan suomalaisen nykyrunouden nykytilasta.

Maalaus

Karri Kokolle

keltainen
keltainen
kaltainen
kultainen
kultainen

Kompensaatiositaatteja

"Pidän todellakin rakastelukohtauksista naisen kanssa ja en epäröisi tehdä joitain tulevaisuudessa."
– Kristian Blomberg

"Minulla on sentään alusvaatteet päälläni kyseisissä kuvissa."
– Harry Salmenniemi

Maailmankaikkeuden järjestyksestä

Reilun vuoden takaisessa Nuoressa Voimassa (NV 1/2008) Kirsti Simonsuuri kysyi: "noinko helppoa, noinko legoa?" Christian Bök esittää vastineensa hiljattain ilmestyneessä Poetry-lehden flarf & conceptual writing -numerossa.

Kokeellisuudesta ja avantgardesta

Kokeellisuuden ja avantgarden eron määrittely on hankalaa, koska molemmat käsitteet ovat jo itsessään hyvin epämääräisiä, ja luultavasti musiikki ja runous eivät ole tässä suhteessa analogisia (maallikon silmin näyttäisi siltä, että musiikin puolella "kokeellisuus" on teoretisoitu pidemmälle ja sille on annettu enemmän spesifejä merkityksiä kuin runoudessa), mutta tässä silti lyhyt sitaatti David Nichollsilta mahdollista myöhempää käyttöä varten: ...very generally, avant-garde music can be viewed as occupying an extreme position within the tradition, while experimental music lies outside it.

Kokeellisuuden määrittelystä 2 (osa 2)

Kokeellisuus toimintana jonka lopputulos on tuntematon (John Cage)

Runouden puolelle siirrettynä ajatuksen voisi muotoilla vaikkapa niin, että sopivalla lähdetekstien ja metodien valinnalla ja kontekstoinnilla (nimeäminen; sijainti, jos osa jotain suurempaa kokonaisuutta; jne.) tekstigeneraattorin tekijä/käyttäjä voi kohtuullisella tarkkuudella saada aikaan haluamansa vaikutelman, vaikka lopputuloksen yksityiskohdat ovatkin joka kerta hieman erilaiset.

(Syrjähyppy: Olen toisinaan pyöritellyt mielessä ajatusleikkiä, että tekstigeneraattorien ei tarvitsisi olla vain osa jotain tiettyä kapeata kirjallisuushistoriallista siivua (postmodernismi, language tms.), vaan ne voisivat olla kokonaan oma lajinsa, joka pystyisi uusintamaan erilaisia tyylisuuntia romantiikasta symbolismiin ja poundilaisesta modernismista beatiin, ei pelkästään simuloimalla kulloistakin tyyliä, vaan jotenkin analogisesti, sulauttamalla niiden (jotkut, olennaiset) piirteet omaan rakenteeseensa. En tosin tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaisi.)

Samaan tapaan esimerkiksi oulipolaista S+7-metodia voisi riittävällä harjoittelulla luullakseni käyttää puhtaasti itseilmaisullisiin tarkoituksiin, tyyliin "haluan kirjoittaa melankolisen runon pienellä metafyysisellä sävytyksellä, otanpa siis tuosta lehdestä tuon tekstipätkän ja heitän S-plus-seiskat vuoden -95 suomi-ruotsi-sanakirjan kanssa" tai "vituttaa koko maailma, kaivanpa hyllystä Leinon kootut ja sieltä sen yhden runon mikä-sen-nimi-olikaan, ja teen tosi angstisen runon S-miinus-nelosella" tai "hitto, toi tyyppihän on tehnyt koko tuotantonsa S-plus-vitosella, ryökäle!"

(jatkuu...)

Kokeellisuuden määrittelystä 2

Kokeellisuus toimintana jonka lopputulos on tuntematon (John Cage)

Tämä näennäisen viattoman oloinen määritelmä on itse asiassa hyvin hämärä ja vaatii tulkitsemista. Tuntematon kenelle? Tuntematon missä vaiheessa kirjoittamisen ja lukemisen jatkumoa?

Triviaalilla tasolla suunnilleen kaiken kirjoittamisen lopputulos on kaiketi tuntematon, ellei kirjoittaja ole määritellyt tekstin jokaisen yksittäisen kirjaimen ja välimerkin paikkaa valmiiksi mielessään, ennen varsinaista kirjoitusprosessia. Tässä yhteydessä kokeellisuuden käsite on tietenkin täysin tarpeeton.

Toinen melko triviaali huomio on, että tekijän intentio ja kirjoitusprosessin lopputulos eivät koskaan vastaa toisiaan yksi yhteen; että lopputulos on aina jotain hieman muuta kuin oli tarkoitus, tai viimeistään teoksen vastaanottovaiheessa se saa tekijälleen tuntemattomia muotoja.

Kenties intentio voi silti tarjota yhden tulokulman Cagen kokeellisuusmääritelmään, niin että voimme määritellä naivistisesti mutta tämän kirjoituksen tarpeisiin aivan riittävän täsmällisesti "ei-kokeellisuuden toiminnaksi, jossa intentio ja lopputulos vastaavat toisiaan".

Miten lopputuloksen tuntemattomuus siis saadaan aikaan? Jonkinlainen ulkoinen elementti on luultavasti välttämätön. Cage itse käytti ainakin satunnaisuutta (I Ching -kirjaa, lantinheittoa tai tietokoneohjelmaa apuna käyttäen) ja tarkasti määriteltyjä soitto-ohjeita, joissa jotkut parametrit on jätetty avoimiksi (esim. radiovastaanottimia instrumentteina käytettäessä lopputulos riippuu siitä, mitä eri radiokanavilta sattuu tulemaan esityshetkellä). Yksi ennakoimattomuuden tyyppi voidaan saavuttaa monen tekijän yhteistyöllä, jossa tekijät eivät ole perillä toistensa tekemisistä (esim. surrealistien ihana raato -leikki).

Kuinka tuntematon sattuman aiheuttama lopputulos oikeastaan on (sattuma tulkittuna tapahtuma-avaruutena, jossa kunkin tapahtuman, esim. "kruuna" ja "klaava", todennäköisyys on määritelty etukäteen tarkasti)? Jos heitän lanttia, en tietenkään etukäteen voi tietää, kummalle kyljelle se putoaa, mutta toisaalta kuitenkin tiedän, että mikäli ei tapahdu jotain täysin yllättävää (esim. taivas putoa päälleni), tuloksena on joko kruuna tai klaava. Tiedän myös, että mitä useamman kerran lanttia heitän, sitä lähemmäs kruuna- ja klaava-tulosten määrät tulevat toisiaan (molempia n. puolet heittokerroista). (Tekisi melkein mieleni sanoa, että maailmassa on harvoja niin varmoja ja luotettavia asioita kuin todennäköisyyksiin pohjautuva sattuma.)

(jatkuu...)

Kokeellisuuden määrittelystä 1

Runouden kokeellisuus luonnontieteiden kokeellisuuden analogiana

Voi olla, että tämä analogia ei toimi useimpien kokeellisten runojen kanssa, mutta pohditaan silti asiaa: mitä luonnontieteen kokeellisuus oikeastaan tarkoittaa?

Koetyyppejä on varmasti monia, mutta yksi yleinen lienee sellainen, että tutkija testaa kokeen avulla jotain valmista hypoteesia (esim. "lämmitettäessä ainetta x lämpötilaan y aiheutuu reaktio z"), jolloin kokeen tulos on muotoa kyllä (todellisuus vastaa hypoteesia) tai ei (todellisuus ei vastaa hypoteesia).

Mitä tällainen koetyyppi tarkoittaa runouteen sovellettuna? Mikä (tai minkätyyppinen) on hypoteesi? Mikä on tutkittava kohde?

Joskus käy niin, että koe epäonnistuu (hypoteesi osoittautuu vääräksi) mutta paljastaa samalla jotain muuta, ennakoimatonta, kenties alkuperäistä hypoteesia paljon mielenkiintoisempaa. Mitä tällainen epäonnistuessaan onnistuva koe tarkoittaisi runoudessa? Odotin haikua, mutta sainkin sonetin?

Yksi kaunis esimerkki runoteoksesta, joka ottaa mallinsa enemmän tai vähemmän suoraan luonnontieteestä, on Christian Bökin Crystallography. Bök saattaa ehkä yleisemminkin olla poikkeuksellisen hyvä esimerkki "tiedemies laboratoriossa" -tyylisestä runoilijasta.

Kokeellisuudesta yleensä

Suomalainen kokeellinen runous tuntuisi kelluvan tällä hetkellä eräänlaisessa välitilassa. Yhtäältä sitä on tehty muutaman viime vuoden aikana niin paljon, että kokeellisuus sinällään, kenties jonkinlaisena valtavirran negaationa tai marginaalina, ei ole enää kovin kiinnostavaa. Pikemminkin tuntuu siltä, että jos jokin valtavirta on olemassa, se tarkoittaa enenevässä määrin nimenomaan kokeellisena itseään markkinoivaa runoutta; että kokeellisuutta, tai ainakin kokeellisiksi kuviteltuja maneereja ja tekniikoita, on lähes pakko vähintään kokeilla, jos mielii saada osansa jostain mystisestä sukupolvikokemuksesta.

Toisaalta kokeellisuuden nimissä on tehty toistaiseksi hyvin vähän mitään, mikä olisi erityisen hyvää tai mielenkiintoista runoutena tai mikä toimisi itsenäisesti, ilman "kokeellisuus"-leiman tarjoamia apupyöriä. Enemmän soisi näkevänsä sinänsä hyvin positiivisten "ai näinkin voi tehdä" -oivallusten sijasta "ai mutta tämänhän voisi tehdä myös hyvin ja kunnolla" -oivalluksia.