Kokeellisuuden määrittelystä 2

Kokeellisuus toimintana jonka lopputulos on tuntematon (John Cage)

Tämä näennäisen viattoman oloinen määritelmä on itse asiassa hyvin hämärä ja vaatii tulkitsemista. Tuntematon kenelle? Tuntematon missä vaiheessa kirjoittamisen ja lukemisen jatkumoa?

Triviaalilla tasolla suunnilleen kaiken kirjoittamisen lopputulos on kaiketi tuntematon, ellei kirjoittaja ole määritellyt tekstin jokaisen yksittäisen kirjaimen ja välimerkin paikkaa valmiiksi mielessään, ennen varsinaista kirjoitusprosessia. Tässä yhteydessä kokeellisuuden käsite on tietenkin täysin tarpeeton.

Toinen melko triviaali huomio on, että tekijän intentio ja kirjoitusprosessin lopputulos eivät koskaan vastaa toisiaan yksi yhteen; että lopputulos on aina jotain hieman muuta kuin oli tarkoitus, tai viimeistään teoksen vastaanottovaiheessa se saa tekijälleen tuntemattomia muotoja.

Kenties intentio voi silti tarjota yhden tulokulman Cagen kokeellisuusmääritelmään, niin että voimme määritellä naivistisesti mutta tämän kirjoituksen tarpeisiin aivan riittävän täsmällisesti "ei-kokeellisuuden toiminnaksi, jossa intentio ja lopputulos vastaavat toisiaan".

Miten lopputuloksen tuntemattomuus siis saadaan aikaan? Jonkinlainen ulkoinen elementti on luultavasti välttämätön. Cage itse käytti ainakin satunnaisuutta (I Ching -kirjaa, lantinheittoa tai tietokoneohjelmaa apuna käyttäen) ja tarkasti määriteltyjä soitto-ohjeita, joissa jotkut parametrit on jätetty avoimiksi (esim. radiovastaanottimia instrumentteina käytettäessä lopputulos riippuu siitä, mitä eri radiokanavilta sattuu tulemaan esityshetkellä). Yksi ennakoimattomuuden tyyppi voidaan saavuttaa monen tekijän yhteistyöllä, jossa tekijät eivät ole perillä toistensa tekemisistä (esim. surrealistien ihana raato -leikki).

Kuinka tuntematon sattuman aiheuttama lopputulos oikeastaan on (sattuma tulkittuna tapahtuma-avaruutena, jossa kunkin tapahtuman, esim. "kruuna" ja "klaava", todennäköisyys on määritelty etukäteen tarkasti)? Jos heitän lanttia, en tietenkään etukäteen voi tietää, kummalle kyljelle se putoaa, mutta toisaalta kuitenkin tiedän, että mikäli ei tapahdu jotain täysin yllättävää (esim. taivas putoa päälleni), tuloksena on joko kruuna tai klaava. Tiedän myös, että mitä useamman kerran lanttia heitän, sitä lähemmäs kruuna- ja klaava-tulosten määrät tulevat toisiaan (molempia n. puolet heittokerroista). (Tekisi melkein mieleni sanoa, että maailmassa on harvoja niin varmoja ja luotettavia asioita kuin todennäköisyyksiin pohjautuva sattuma.)

(jatkuu...)