Runouden kokeellisuus luonnontieteiden kokeellisuuden analogiana
Voi olla, että tämä analogia ei toimi useimpien kokeellisten runojen kanssa, mutta pohditaan silti asiaa: mitä luonnontieteen kokeellisuus oikeastaan tarkoittaa?
Koetyyppejä on varmasti monia, mutta yksi yleinen lienee sellainen, että tutkija testaa kokeen avulla jotain valmista hypoteesia (esim. "lämmitettäessä ainetta x lämpötilaan y aiheutuu reaktio z"), jolloin kokeen tulos on muotoa kyllä (todellisuus vastaa hypoteesia) tai ei (todellisuus ei vastaa hypoteesia).
Mitä tällainen koetyyppi tarkoittaa runouteen sovellettuna? Mikä (tai minkätyyppinen) on hypoteesi? Mikä on tutkittava kohde?
Joskus käy niin, että koe epäonnistuu (hypoteesi osoittautuu vääräksi) mutta paljastaa samalla jotain muuta, ennakoimatonta, kenties alkuperäistä hypoteesia paljon mielenkiintoisempaa. Mitä tällainen epäonnistuessaan onnistuva koe tarkoittaisi runoudessa? Odotin haikua, mutta sainkin sonetin?
Yksi kaunis esimerkki runoteoksesta, joka ottaa mallinsa enemmän tai vähemmän suoraan luonnontieteestä, on Christian Bökin Crystallography. Bök saattaa ehkä yleisemminkin olla poikkeuksellisen hyvä esimerkki "tiedemies laboratoriossa" -tyylisestä runoilijasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti